Kansallispuisto Una (eli miten kävi Plitvicen järville)

martinb-silta

Kirjoitin kesällä pohdintoja siitä, voisinko käydä Plitvicen järvien kansallispuistossa Kroatiassa. Lopputulos oli etten ainakaan heinäkuun väenpaljoudessa halunnut lähteä lisäämään alueen kuormitusta. Kompromissina päädyttiin sen sijaan 60-80 kilometriä etelämmäksi ja sen verran idempään että oltiin BiH:n puolella, kansallispuisto Unassa, joka kattaa useita alueita rajajoki Unan maisemissa. Edellisen kirjoituksen ajoreitti vei meidät Mostarista Martin Brodiin, niin lähelle Unaa että joen kohina kuului parkkipaikalle. Matka oli pitkä, kello oli paljon, vastaanotto oli taas häkellyttävä. Yhdessä hujauksessa istuttiin ystävällisyyden ympäröiminä terassilla jääkylmät juomat edessä. Jotain yritin varmaan tapani mukaan kysellä; vastaus kaikkeen oli relax, we’ll talk tomorrow.

kettusiideri
Yhdistän sinut aina tähän iltaan.

martinb2

martinb1

Unakaan ei ehkä ollut heinäkuussa kaikista väljimmillään, etenkään vuosittaisen regatan aikaan(!), mutta jonossa ei maisemapaikoilla jouduttu kulkemaan. Kohteen vaihto tänne oli ehkä sikäli ongelman kiertämistä, etten oikeasti tiedä Unan hoidon kestävyydestä – voin vain toivoa, ettei siellä toisteta Plitvicen virheitä. Tällä kertaa tyydyin siis siihen, ettei ainakaan tiedossa ole Unan kansallispuistoon kohdistuvan samanlaisia ongelmia. Lisäksi ehdotonta plussaa oli mahdollisuus jättää puistovierailun rahat Bosnia-Hertsegovinan puolelle, koska sillä puolella ovat turistitulot Kroatiaan verrattuna selvästi vähäisempiä.

Oltiin Unassa kaksi yötä. Majoituttiin Martin Brodissa kansallispuiston eteläpäässä ja opittiin, että siirtymät puiston muihin osiin ovat kapeita hiekkateitä pitkin yllättävän hitaita. TK:lle oli varattu koskenlaskuretki paikallisen oppaan kanssa pienryhmässä ja siirtymään liittyvästä aikatauluyllätyksestä huolimatta ehdittiin juuri ja juuri lähtöpaikalle. Sillä välin kun TK tiputtautui alas vesiputouksista kumiveneellä(??), kävin itse parin lähtöpaikalla tapaamani saksalaisen tytön kanssa katsomassa ylhäällä rinteessä raunioita ja sieltä alas selvittyämme niitä samoja vesiputouksia joille koskenlaskijat menivät eri reittiä (itse tutustuin niihin rannalta, kuivin jaloin).

una-raunio1

una-raunio2

una-raunio3

Štrbački bukin vesiputous olikin ehdottomasti hiekkatiellä kiemurrelleen ajomatkan arvoinen. Korkeutta isoimmalla putouksella on noin 25 metriä mutta erityisen kauniin paikasta tekevät runsaat pienemmät portaat joita pitkin Una tiputtautuu eteenpäin. Vaikka heinäkuisena iltapäivänä Štrbački bukille joutuikin ajamaan pienessä ruuhkassa, oli putouksen äärellä kuitenkin mukavan väljää eikä maisemapaikoilla tarvinnut kärsiä tungoksesta.

strbacki5

strbacki1

strbacki3

strbacki-kumivene

strbacki2

Alkuillasta kävin poimimassa kyytiin koskenlaskija-TK:n joka oli kuulemma hyppinyt hyiseen Unaan jossakin taukopaikalla ja muutenkin nauttinut kumiveneretkestään. Siispä suositus paikalliselle retkenjärjestäjälle Una Aquariukselle, joka ystävällisesti ja joustavasti järjesti paikan lautalla vaikka meille sopi hyvin pieni aikaikkuna ehkä vuoden kiireisimpään aikaan.

Ennen paluuta Martin Brodiin käytiin pyörimässä vielä jollakin virkistysalueella Račićin tienoilla. Voin tunnustaa että pitkän hellepäivän päätteeksi turhauduin epämääräisiin opasteisiin enkä ole varma päästiinkö sinne mihin oltiin menossa, mutta turhautumisista harhauttaminen on onneksi helppoa kun maisemat on kauniita.

racic1

racic2

racic3

Martin Brodissa relax-mies lähetti meidät läheisen leirintäalueen regattakemuihin, mistä ei väsyneenäkään voinut kieltäytyä. Olen oppinut että kun tuntee matkoilla päätyneensä todella omituisiin paikkoihin (kuten kuokkimaan observatorion avajaisiin), ei olekaan oikeastaan vielä outoa nähnytkään, ja yhtäkkiä voi olla vaikka pilkkopimeässä Bosnian yössä katsomassa bändiä jolla jostain syystä on sekä kumiveneitä että sombreroita.

regatta1

regatta2

Toisena aamuna ei ryntäilty mihinkään retkille vaan käveltiin lyhyt matka majapaikasta Martin Brodin viralliselle kansallispuistosisäänkäynnille ja lähdettiin tutustumaan putouksiin joiden kohinaa oltiin jo pari päivää kauempaa kuunneltu. Vaikea äkkiä keksiä parempaa tapaa viettää aamupäivää.

martinb7

martinb6

martinb5

martinb4

martinb3

Miten tiivistäisin meidän vierailun kansallispuisto Unassa? Etäisyydet puiston sisällä ehkä vähän yllättivät – ennen kaikkea siltä kannalta, että yksittäisiä kohteita on paljon ja niihin täytyi tehdä erillisiä eestaas-pistoja isommilta väyliltä. Auto ei ehkä ollutkaan tänne paras vaihtoehto ja jos toisen kerran lähden Unaan, haluan ennemmin liikkua merkittävimpien nähtävyyksien välillä vaellusreittejä pitkin kävellen. Koskenlaskuretki lienee myös hyvä vaihtoehto heille, joita ei pienet vesiputoukset pelota..

strbacki-kumivene2

Putoukset oli kauniita, vuoret ympärillä jylhiä, ruuhkista ei tarvinnut kärsiä. Tälläkin ihmismäärällä oli kuitenkin jo nähtävissä ajoittaista piittaamattomuutta ohjeista: merkityiltä reiteiltä poikettiin eikä henkilömääriä rajoittavista kylteistä välitetty. Toivottavasti Unassa saadaan turismia kasvatettua hallitusti eikä Plitvicen virheet seuraa täällä viiveellä perästä.

strbacki4-capacity

Martin Brodin putousten jälkeen viimeinen pysähdyksemme BiH:ssa oli Bihacissa suoritettu evästäydennys leipomosta sekä viimeisten markkojen haikea tuhlaaminen tuliaisiin supermarketissa. Bihacin jälkeen ylitettiin raja Kroatiaan ja suunnattiin kohti Adrianmerta.

Mainokset

Teiden varsilta Bosnia-Hertsegovinasta

Heinäkuun reissun muistikortti tulvii ennen kaikkea kuvia sieltä täältä Bosnia-Hertsegovinassa ajettujen reittien varsilta. Todennäköisesti pientareilla vietettiin enemmän aikaa kuin missään varsinaisissa, nimetyissä nähtävyyksissä, ja todennäköisesti eniten iloa tuotti kaikki se hihkuminen pysähtyminen huokailu.

Alla sekalainen kokoelma omia suosikkejani, joille en edes yritä lisätä mitään sanallisia kuvauksia.

Mostar-Jablanica:

mostjab1

mostjab2

mostjab3

mostjab4

mostjab5

mostjab6

mostjab7

mostjab8

Jablanica-Mrkonjić Grad:

jabgrad1

jabgrad2

jabgrad3

jabgrad4

jabgrad5

Mrkonjić Grad-Martin Brod:

gradbrod1

gradbrod2

gradbrod4

gradbrod3

gradbrod5

gradbrod6

gradbrod7

gradbrod8

Siksi BiH vei omalla listallani paikan Balkanin kauneimpana maana.

Yksi yö Mostarissa

Mostar on suosittu retkikohde Dubrovnikista, joten osattiin odottaa turistipaljoutta. Samasta syystä ajateltiin yhden yön pysähdyksen Mostarissa riittävän meille. Ihan täysin en kuitenkaan ollut varautunut vanhankaupungin tungokseen, lentolehtisillä väkeä houkutteleviin ravintolariveihin tai kuuluisalle Mostarin sillalle jonottamiseen.

uusittusilta3

Mostarin vanha kivisilta (Stari Most) on rakennettu alun perin 1500-luvulla, tuhoutunut 1990-luvulla Jugoslavian hajoamissodassa kroaatteja vastaan ja saatu uudelleen paikalleen vuonna 2004. Kaikessa kauneudessaan silta taitaa edelleenkin enemmän erottaa kuin yhdistää Mostarin eri puolia, sillä sodanjälkeinen jako eri etnisten ryhmien välillä ei näytä hälvenevän. Kuten Vukovarissa, kuilu vaikuttaa syvältä.

Tavalliselle turistille tämä jaottelu ei käy ilmi enkä itsekään siitä tietäisi, ellei TK:lla olisi tapana uppoutua matkakohteiden taustoihin. Meidän lyhyehkö visiitti Mostarin vanhaankaupunkiin johtui yksinkertaisesti ihmismäärästä ja raskaanpuoleisesta sisäänheittotunnelmasta. Kojujen ja menukylttien väistelyn sijasta parkkeerattiin itsemme sillankupeeseen chewitsille maistuvan shishan äärelle, puiden alle terassinnurkkaan josta ei juuri vilinää nähnyt.

uusittusilta1

uusittusilta2

Seuraavana päivänä keskityttiin kiertelemään rauhallisempia alueita, huomaamaan kranaatinreikiä seinistä ja tyhjentämään pientä lähileipomoa kaikesta suolaisesta. En oikein osaa koota ajatuksiani Mostarista – epäilen että jotenkin periaatteesta ärsyttää sen rooli tyypillisenä sivupistona Dubrovnikista tai muualta Kroatian todella suositulta rannikolta. Mostar oli ihan kiva, mutta jotain omasta kokemuksestani kertonee se, että parasta siellä oli majoittajamme ihastuttava äiti, jonka kärsivällisyys ei loppunut vaikken osannut edes numeroita kunnolla.

kaupungilta1

kaupungilta2

reika1

dangerousruin

reika3

Ehkä Mostar olisi ansainnut kunnollisen tilaisuuden, ehkä vuorokauden mittainen vierailu oli epäreilu asetelma. Tai ehkä Banja Lukan ja Sarajevon jälkeen olin väärällä taajuudella päästäkseni sisään Mostarin tunnelmaan. Monelle muulle Mostarin vanhakaupunki on varmasti erinomainen kohde.

taivas

Sarajevo – Konjic – Jablanica – Mostar

Sarajevon kelkkaradan jälkeen suunnattiin vähän kerrallaan kohti Mostaria. Matkaa kaupunkien välillä on 130 kilometriä ja yhteen menoon sen taittaisi autolla noin kahdessa tunnissa. Tyypilliseen tapaamme ei ihan päästy ennusteeseen.

sarajevomostar

Sarajevon ja Mostarin välillä pysähdyttiin

…kuvaamaan uskomattoman turkoosia vettä ja upeissa maisemissa kulkevia rautatiesiltoja

rautatiesilta

silta

rautatiesilta2

…ostamaan tienposkesta rasiallinen vadelmia

vadelmat

…toteamaan että Konjicissa on sievä vanhakaupunki

konjic1

…syömään lounasta terassille lähes veden rantaan sekä ihastelemaan sateen ja paisteen mukaan erilailla heijastuvaa Konjicin siltaa

konjic-silta1

konjic-silta2

konjic-silta3

…miettimään onko navigaattori tosissaan

konjic2

…lukemaan ja unohtamaan kuka Jablanican rautatiesillan milläkin kerralla räjäytti

jablanica-silta2

jablanica-silta1

…ja epäilemään että Jablanicassakin on pyramidi.

jablanica-pyramidi

Kaikkien näiden pysähdysten jälkeen olikin jo kiire Mostarin majatalonpitäjän kanssa sovittuun saapumiseen, ja loppumatkan maisemat jouduin tallentamaan hätäisesti tuulilasin läpi räpsien.

matkalta1

matkalta3

matkalta2

matkalta4

Meidän ennätys on käyttää 8 tuntia 260 kilometrin ajomatkaan, ja samassa suhteessa taidettiin edetä tälläkin taipaleella. Mostariin saavuttiin monta maisemaa rikkaampina ja aikaa vanhankaupungin kiertelyllekin oli vielä koko ilta. En vaihtaisi näitä kiemurakyytejä mihinkään pikavuoroihin.

Sarajevo

Sarajevo on todella kaunis kaupunki. Luulisin sen johtuvan ennen kaikkea kaupunkia ympäröivistä vuorista, mutta osaltaan vaikuttaa varmasti sekin, miten paljon tunteita Sarajevoon liittyy.

Meidät sinne vei sekä vuosia jossain taustalla kytenyt ajatus että pari viikkoa aiemmat kokemukset Banja Lukasta ympäristöineen. Olin aiemmin laatinut meille kesälomasuunnitelman jossa ajeltaisiin Kroatian kautta Sloveniaan ja vuorille, johonkin Kranjska Goran ja Itävallan Villachin suunnille. Se suunnitelma sai kuitenkin väistyä ja tilalle tuli ennen kaikkea Bosnia-Hertsegovina (koko reitti piirrettynä täällä). Niinpä ajettiin eräänä heinäkuisena lauantaina 550 kilometriä Budapestistä Sarajevoon. Pysähdyttin Đakovossa kahville ja Doboj’ssa toteamaan että linnoitus oli suljettu etuajassa. Lisäksi TK halusi nähdä Bosnian pyramidit noin 35 kilometriä ennen Sarajevoa.

dakovo-katedraali
Đakovon katedraali.
doboj
Doboj’n etuajassa suljettu linnake.

Sarajevoon saavuttiin juuri sopivasti auringonlaskun aikaan ja onneksemme ajettiin myös hostellista sen verran hutiin, että päädyttiin maisemapaikalle katsomaan alla levittyvää kaupunkia.

auringonlasku

Oltiin Sarajevossa kaksi yötä. Kuljeskeltiin turistitulvassa vanhassa basaarissa. Kiivettiin monta kertaa samalle maisemakukkulalle majapaikan yläpuolelle. Käytiin kahviloissa, käveltiin joenvartta, kuvattiin luodinreikiä. Seistiin puun alla sateensuojassa, läkähdyttiin auringossa. Ihmeteltiin miten kaunista, ihmeteltiin miten surullista.

sebilj

katedrala

haudat

uuttavanhaa1

luodit1

uskonnot-tornit

kukkulalta

luodit2

Käytiin kaupungin korkeimmassa rakennuksessa, Avaz Twist Towerissa, enkä millään saanut pilvistä sellaista kuvaa kuin olisin halunnut. Käytiin Historijski Muzejssa ja jouduin lähtemään piiritysnäyttelyn valokuvahuoneesta ulos kun äitinsä läpi kadulle ammuttu lapsi itketti liikaa.

torni-kontekstissa

tornista2

tornista3

pazisnajper

Sarajevo tulvii muistoja sodasta. Katuihin on maalattu verenpunaisia jälkiä niille paikoille, joihin ihmisiä kuoli serbien kranaatinheitintulessa. Kovia kokeneiden rakennusten seinissä on muistolaattoja. Silloilla on muistolaattoja. Urheilukentistä on tehty hautausmaita.

ruusu

firstcasualty

tykit

hautoja

markale

rememberandwarn

Samalla Sarajevo on kuitenkin myös uusia alkuja, jälleenrakennusta, bosnialaista kahvia ja sitruunamehua, aurinkoa ja puheensorinaa, pinaatilla täytettyä burekia basaarissa. Kaupunki täynnä ystävällisiä ihmisiä ja avuliaita hymyjä.

kukkulalta2

uuttavanhaa2

pinaattiburek

kuvataideakatemia

uuttavanhaa3

Lähtöpäivänä käytiin olympiastadionilla Sarajevossa ja olympiakelkkaradalla Itä-Sarajevossa. Stadionin kyljestä löytyi pieni olympialaisille omistettu näyttely, johon ystävällinen virkailija sytytti valot meitä varten.

stadion

stadion-nayttely

Kelkkarataa varten ajettiin vuorten toiselle puolelle, Serbitasavallan viralliseen pääkaupunkiin. Kun valtio jaettiin kahtia, jaettiin myös Sarajevo. Harva turisti käynee Itä-Sarajevon puolella, ellei sitten luonnon armoille jääneen betoniradan perässä kuten mekin.

ita-raja1

kelkka1

kelkka2

kelkka3

kelkka4

Samalla Itä-Sarajevon kierroksella pysähdyttiin katsomaan myös autiota rakennusta, joka vaikutti olleen tyhjillään sodasta asti. Vaikka talossa oli ihmisiä silloinkin kun sinne mentiin ja lattiat oli selvästi tallattu, en viihtynyt kovin kauaa. En osaa sanoa johtuiko se enemmän aiheellisesta varovaisuudesta vai epämiellyttävästä sodan ja turismin yhdistelmästä. Tuntui ylipäätään oudolta olla itäpuolella, siellä mistä piirityksessä vanhaa Sarajevoa tulitettiin ja mitä kansainväliset joukot lopulta tulittivat saadakseen epäinhimillisen tilanteen päättymään.

autio1

autio2

autio3

Sodan jälkeen jaetusta maasta puhuessani kirjoitan Bosnia-Hertsegovina (tai BiH) koska virallinen nimi tuntuu neutraaleimmalta. En halua ottaa kantaa siihen, tulisiko maan olla jaettu tai tulisiko Serbitasavaltaakin kutsua maantieteellisen alueen nimellä Bosniaksi. En koe että itselläni olisi mitään kompetenssia arvioida konfliktin syitä ja syyllisiä, mutta uskallan olla samaa mieltä jälkeenpäin jaettujen tuomioiden kanssa.

itasarajevo

Bosnian sodan aikaan olin niin nuori, etten muista siitä muuta kuin yksittäisiä mainintoja pakolaisista, ja vaikka aiheesta myöhemmällä iällä lukisi, ei se mistään sivuilta kosketa samalla tavalla kuin paikan päällä. Luodinreiät ikkunoiden ympärillä, kranaattien jättämät aukot seinissä. Pommitettuja rakennuksia kaupunkia ympäröivillä vuorilla, joilta katsottuna kaupunkilaiset olivat kuin maalitauluja. Sarajevolaiset ikätoverini elivät yli kolme vuotta lapsuudestaan keskellä piiritystä, jossa ulkona liikkuminen ei ikinä ollut turvallista. En ollut todellakaan tajunnut, minkä keskellä ihmiset elivät vuosia. En ollut tajunnut, että YK:n luodinkestävät ajoneuvot saattoivat ihmisiä kadun yli. En ollut tajunnut, että arki oli tarkka-ampujien väistelyä.

Is there a time to run for cover?
Is there a time to be a beauty queen?

missarajeva
Kuvan lähde: Historijski Muzej.

Oon tosi onnellinen että käytiin. Ihana, kaunis, haikea, toiveikas kaupunki, jonka herättämiä ajatuksia tuskin ikinä unohdan. Surullinen, kovia kokenut kaupunki, joka muistuttaa siitä, mitä kaikkea matkustaminen voi opettaa.

 

 

Viikko New Yorkissa – mitä tehtiin & mitä maksoi

Juuri päättyneen vuoden tammikuussa lähdin hyvän ystäväni kanssa juhlamatkaksi nimeämäämme reissuun, josta oltiin puhuttu jo pitkään. Tutustuimme loppuvuodesta 2003 ja ensimmäinen ajatus yhteisestä matkasta heitettiin ilmoille 2013, kun ystävyyttä oli täynnä kymmenen vuotta. Jotenkin sitten molemmilla oli kaikkia muitakin matkustamisia ja asia vain lykkääntyi. Jossain kohtaa alettiin ihmetellä ettei kaksi matkustusta harrastavaa, yli 10 vuotta ystävinä ollutta ihmistä ole kertaakaan matkustanut yhdessä! Asia korjaantui isomman ystäväporukan reissulla loppukesästä 2016, sitten tämän ystäväni ja TK:n kanssa kolmeen pekkaan vietetyllä viikonloppulomalla tammikuussa 2018, ja itse asiassa vain viikkoa myöhemmin lähdettiin vihdoin matkalle kahdestaan. 15-vuotisjuhlaan oli kyllä vielä yli 10 kuukautta, mutta ainakin vuosiluku oli oikea.

manhattantoqueensbridge

En muista tarkkaan, mihin meidän alun perin piti mennä, mutta Norwegianin tarjousten myötä päädyimme lähtemään New Yorkiin. Lopulta yllättävän nopeasti sujuneessa suunnittelu- ja varausvaiheessa harkitsimme New Yorkin ja Bostonin yhdistämistä, sillä Norskilla on molempiin ja molemmista edullisia lentoja, ja kaupunkien väli taittuisi kohtuullisella juna- tai bussimatkalla. Todettiin sitten kuitenkin että viikossa tulisi turhan kiire ottaa haltuun kaksi suurkaupunkia ja että ehkä eniten kaipaamme tältä New York -keikalta kiireettömämpää olemista, koska molemmat olivat jo kaupungissa käyneet ja kaikki kuuluisimmat nähtävyydet kokeneet.

Mitä me sitten tehtiin? Majoituttiin Queensbridgessä ja ihmeteltiin kaupungin vuokrataloja monta päivää tietämättä että pyörimme Nasin kotikulmilla ja siten musiikkilähihistoriallisesti merkittävällä alueella (ja asian valjettua pyörin monta päivää niin, että taloja katsoi ihan eri tavalla). Käytiin katsomassa Roosevelt Islandin majakkaa, tuijoteltiin Manhattania molemmille uudesta suunnasta, ajettiin aika monta kertaa Roosevelt Islandin köysiradalla, josta ei oltu ennen kuultukaan mutta joka oli aurinkoisina päivinä ja kirkkaina iltoina ihan erinomainen tapa siirtyä Queensin puolelta Manhattanille tai toisinpäin.

queensmatic

Käytiin hankkimassa allekirjoittaneelle kirjastokortti, koska halusin hyödyntää NYPL:n artikkelikokoelmia. Käytiin muutamaa päivää myöhemmin pyytämässä lisäaikaa kortille tajuttuani miten paljon kaikkea oli sähköisesti saatavilla. (Tilailin niitä koko helmikuun. Mahtava palvelu!) Mentiin naapuriosavaltion puolelle Devilsin tyhjääkin tyhjempään juhlapeliin 18 dollarilla per lippu. Ostettiin saman päivän tarjoustiketit Broadwaylle ja katsottiin musikaali tokasta rivistä.

Harjoitettiin yleistä pyörimistä alueilla jotka oli jääneet molemmille aiemmin vieraiksi. Ihmeteltiin Manhattanin monia kasvoja South Seaportissa, keski-Harlemissa ja Little Italyssä, sekä Manhattanin lisäksi etenkin Williamsburgissa ja Dumbossa. Lähdettiin lautalla 34. kadulta Brooklyniin ja mentiin sekaisin siltalaskuissa. Käytiin katsomassa autiota hiekkarantaa ja kimaltavia aaltoja Coney Islandilla. Kirjoitettiin hupaisia listoja toiveissa olevista paikoista ja laadittiin etenemissuunnitelmia jottei aika kulu edestakaisin metroilemiseen. Tuijotettiin iltaisin huoneen tv:stä uutisia epäuskoisina siitä, voiko todella olla jo niin ja niin mones kouluampuminen tänä vuonna, kun vuotta oli kulunut kolme viikkoa. Mietittiin mitä oli se meteli johon ystäväni yhtenä aamuna aikaisin heräsi, jälkeenpäin luettiin että joku sivullinen oli joutunut ampumisen uhriksi meidän metroaseman nurkalla.

williamsburg

dumbo2

brooklynbridgepark

Yhtenä päivänä lähdettiin Greyhoundin 10 dollarin bussilipuilla Philadelphiaan. Käytiin tutustumassa Yhdysvaltain itsenäistymisen alkujuuriin, yritettiin olla nuolaisematta Liberty Belliä, pyörittiin ympäri vanhoja matalia kortteleita. Osallistuttiin vahingossa ravintolaviikkojen tarjoukseen ja syötiin hillittömän hyvä mutta aivan liian täyttävä kolmen ruokalajin ateria perinteisine rappukakkuineen. Keskityttiin ruokaan niin että unohdettiin paluubussin lähtöaika, napattiin kiireessä uudet liput automaatista seuraavaan vuoroon ja myöhemmin tajuttiin että olisi niillä yhtä aiemmillakin voinut kyytiin päästä.

Ostettiin muutamalla dollarilla aloittelevan muusikon omakustanne Apollo-teatterin edestä, tarpeeseen tulleet ehjät talvikengät Paylessistä, tuliaiskahvia Trader Joesta ja lisäksi ystäväni yllätti nappaamalla Phillystä mukaan kopion itsenäisyysjulistuksesta! Vieläkään en tiedä mitä sellaisella tekee, mutta toisaalta oman kirjastokorttihehkutukseni jälkeen olin jäävi kommentoimaan toisten outouksia.

Syötiin pakolliset burgerit Shake Shackissa, älyttömän hyvät (ja kalliit) pizzat Upper West Sidella, maukasta pastaa jossain Little Italyn turistikuppilassa ja kahden dollarin pizzasiivu akuuttiin teatterinjälkeisnälkään Hell’s Kitchenissä. Poikettiin lasilliselle siellä täällä ja HIMYM-intoilijana tietysti raahasin seuralaiseni myös McGeesin drinkkilistan äärelle (enkä lopulta tilannut niistä yhtäkään).

Viikko oli jotenkin todella kiireettömän onnistunut, vaikka nähtiin paljon kaikkea ja edelleen (tietysti) tuntuu että hirvittävän paljon jäi nähtävää. Tämä oli kolmas kertani New Yorkissa ja ymmärrän miksi paikka jakaa tunteita – välillä olen itsekin ihan kypsä ihmispaljouteen, mutta jokin siinä silti kutsuu. New York on hektinen ja uuvuttava, se on täynnä ja pelkällä Manhattanillakin etäisyydet voivat olla pitkiä ja aikaavieviä. Toisaalta New York on monipuolinen ja ilahduttava, siellä on mahdotonta kokea että olisi jo nähnyt kaiken. Viikon matkat ovat siitä huonoja, että juuri ehtii alkaa saada kaupungista jonkinlaista otetta, kun taas täytyy jo lähteä. Kadehdin Manhattanilla yhdeksän kuukautta asuneita ystäviäni mahdollisuudesta päästä todella sisään New Yorkiin (vaikka sanoivatkin että ulos pääseminen oli vaikeampaa). Kun ensimmäisen kerran kävin Nykissä yli kymmenen vuotta sitten, tapasin pariskunnan joka oli päättänyt muuttaa sinne ja asua niin kauan kunnes tuntuu, että kaupunki on tullut tutuksi. Kuuden vuoden jälkeen olivat harkitsemassa New Yorkista lähtemistä.

roosevelt-is-majakka

centralpark

coneyisland4

Ja mitä maksoi viikko New Yorkissa? Nämä ovat tammikuun hintoja, mikä luultavasti näkyy sekä lennoissa että hotellissa. Aiemmin olen käynyt lokakuussa ja maksanut hotelleista aivan eri summia. Tammikuu oli kuitenkin yllättävän hyvä aika, meille osui poikkeuksellisen lämmin sää (10-18 astetta) eikä vettäkään tullut juuri ollenkaan. Tammikuu voi myös olla hyvinkin kylmä, mutta suosittelen sitä silti heille, jotka haluavat päästä vähän halvemmalla ja ovat valmiita pukemaan talvitakin päälle siitä hyvästä, ettei koko kaupunki ole aivan tupaten täynnä. Alla meidän matkan kustannukset.

Ajankohta: tammikuu 2018
Kesto: 7 yötä + 1 yö koneessa paluumatkalla, su-ma
Kohteet: NYC, Philadelphia

  • lennot Helsinki-Gatwick-JFK ja JFK-Oslo-Helsinki Norwegianilla
    309 e/hlö
  • ystävän kanssa jaettu ruumalaukku ennakoituja talvikenkiä ja satunnaisia tuliaisia ajatellen
    45 e/hlö
  • majoitus Best Western Plazassa Long Island Cityssä, Queensbridgen kupeessa
    270 e/hlö/7 yötä/twin-huone
  • viikon metrolippu
    27 e/hlö
  • kaksi lippua JFK AirTrainiin
    8,5 e/hlö
  • menopaluu Greyhoundilla Philadelphiaan (sisältää paluulipun tuplana…)
    25 e/hlö

Lentoliput olivat Norskin halvimmat, niihin ei sisältynyt lisäjalkatiloja eikä aterioita. Itse yritän pitkillä lennoilla hankkiutua aina käytäväpaikalle, jotta voin muita häiritsemättä nousta jaloittelemaan pitkin matkaa. Melkein 30 senttiä pidempi ystäväni istui valittamatta keskipaikalla. Tapanani on myös pakata pitkille lennoille eväät, joten aterioiden puute ei haittaa. Lisäksi Norwegianin Dreamliner on siitä kiva kone, että kaikenlaisen syötävän ja juotavan tilaaminen on tehty todella helpoksi. Maksun ja tilauksen voi hoitaa samalta näytöltä, josta löytyy myös pelit ja elokuvat ynnä muut viihdykkeet. Suomalainen jurottaja kiittää – ei tarvitse (kiitosta lukuunottamatta) puhua kellekään! Eikä kysellä mitä on valikoimissa, sen kuin selaa itse ja poimii ostoskoriin sen mikä kiinnostaa. Havaintojeni perustella myös hinta-laatusuhde on näytöltä tilattavissa syötävissä parempi kuin etukäteen ostettavassa ateriassa.

Hotelli oli perushyvä – wifi toimi kunnolla, huone oli siisti ja riittävän tilava, aamiainen oli paras USA:ssa näkemäni ja sijainti yllättävän kätevä. Queensbridge ei ehkä ole LIC:n viehättävintä seutua mutta tilastollisesti ei erityisen vaarallista, ja meillä ainakin oli turvallinen olo myös yöaikaan metroasemalta kävellessä. Manhattan on kahden pysäkin päässä ja keskikaupungille pääsee nopeammin kuin vaikka Wall Streetin nurkilta. Itse tykkäsin kulkemisessa eniten reittivaihtoehdosta 1 pysäkinväli metrolla + loppumatka Tramwaylla, ja kiirettömille kulkijoille ehdottomasti suosittelen sitä.

Koska olen nyt tehnyt sen lentoja toistaiseksi vain uusiin kohteisiin -lupauksen, tuskin kovin pian lähden Nykiin uudestaan. Toivottavasti silti seuraavallakin kerralla (milloin se sitten onkaan) saan harhailla yhtä kiireettömästi, vailla pakollista nähtävää ja uusista kulmista yllättyen.

queensbridge-yolla

Matkustus- ja ilmastovuosi 2018

M5
Kaiken muun ajaessa blogikirjoittelun ohi on todella iso osa vuoden 2018 matkoista vielä kuvaamatta. Loppuvuodesta on myös – erittäin aiheellisesti – ollut ilmastokysymys todella isossa roolissa matkustuskeskusteluissa. Olen joutunut entistä enemmän miettimään matkustusvalintojani ja tietenkin se korostuu silloin, kun harkitsee luetteloivansa kaikki kuluneen vuoden reissut.


Syötin Carbonfootprint.comin laskuriin vuoden 2018 lentoni ja karu lopputulos oli seuraava: vapaa-ajan matkustelu 2,88 tonnia, työmatkat 0,35 tonnia. (Lisäksi olen ajanut Suomesta Unkariin ja takaisin, tehnyt näiden ajomatkojen mahdollistamiseksi kaksi lauttamatkaa ja ajellut muutenkin ympäri Keski-Eurooppaa. Jostain syystä kuitenkaan kukaan ei ole kyseenalaistanut tätä, ainostaan lentomatkustamiseni.)


Mitä ne vuoden 2018 matkat sitten olivat?

Tässä ensin lentomatkat:

Ja lauttamatkat:

  • 1x meno Helsinki-Tallinna
  • 1x meno Kapellskär-Naantali
  • 1x meno SarandaKorfu

Ja autoilut:

ams-konsertti
Tältä syntilistalta puuttuu tietysti vielä kotimaanmatkailut autolla (2 mökkireissua, yksi sukulointi eri puolella maata) sekä kaikki bussi- ja junamatkat Suomessa + vuoden aikana vierailluissa maissa.

Tässä kohtaa pitäisi kaiketi esittää perustelut sille, miksi kuitenkin on ok matkustaa, ja mainita että vuonna 2018 ajoin esimerkiksi työmatka-autoiluja nolla kilometriä ja että jotkut tuottaa ihan vaan kotimaassa autolla ajamalla saman päästömäärän kuin minä tällä matkustamisella, ja niin edelleen. Aina voi verrata johonkin, kaikki on kuitenkin suhteellista. Voisin kirjoittaa listan kaikesta mitä teen ympäristökuormaa pienentääkseni, mutta oikeuttaisiko sekään matkailuharrastusta? Ilman matkoja pienikin kuorma olisi vielä pienempi.


Eihän omalle matkustelulleni oikeastaan ole muuta syytä kuin se että koen tarvitsevani sitä. Matkailu on harrastus joka tekee minut onnelliseksi aivan omalla tavallaan. Olen hyvinkin tietoinen, että täällä länsimaissa tarve on lähinnä subjektiivinen kokemus. En ole kokeillut lopettaa matkustamista, en tiedä kuinka tämän tarpeen merkitys sitten ilmenisi. Tiedän vain että oma hyvinvointini perustuu suurilta osin näihin kokemuksiin ja onkin musertavaa tuntea toistuvaa syyllisyyttä yhdestä suurimmista iloistaan.

(Tässä kohtaa olisi taas paikka vertailla muihin harrastuksiin. Mikä on perusteltua? Aloin kirjoittaa harmittoman oloisia esimerkkejä, jotka kuitenkin usein kuormittavat ympäristöä enemmän, mutta totesin sen kiusalliseksi.)

Lopulta kaikki harrastukset perustellaan vain omalla halulla tai hyvänolontunteella. Jos esittäisin vuosilistan toisella tavalla, voisin kertoa että kuluneen vuoden aikana

  • toteutin yhden elämäni parhaista ideoista, elin puolet vuodesta toisen kulttuurin keskellä, karistin taakseni kaikki arkeen kertyneet raskaudet ja sain osittain putsatun pöydän, imin itseeni jokaisesta päivästä onnea niin paljon että se kantoi läpi pimeyden ja räntäsateen ja kantaa edelleen, tavoilla joita ei aina edes heti huomaa
  • tapasin ihmisiä jotka valavat uskoa vilpittömään ystävällisyyteen – ei tarvita yhteistä taustaa, ei aina edes yhteistä kieltä, riittää kun haluaa muille hyvää
  • sain ihastella valaistuja kanaaleita ja keskiaikaisia keskustoja, ihmetellä miljoonakaupunkien vilinää, sodan kauheuksia ja ihmisten sinnikkyyttä, huokailla uskomattomien maisemien äärellä ja helteisillä rantaretkillä
  • opin alkeet ihan uudesta kielestä ja elvytin useita vanhoja taidonriekaleita
  • kävin Alankomaissa, Puolassa, Yhdysvalloissa, Virossa, Latviassa, Liettuassa, Slovakiassa, Unkarissa, Albaniassa, Kreikassa, Serbiassa, Kroatiassa, Bosnia-Hertsegovinassa, Sloveniassa, Itävallassa, Tsekissä, Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Kanadassa – ja opin jokaisesta maasta jotakin uutta, jotakin minkä ansiosta maailmankuvani on jälleen monipuolisempi.


Koska en kuitenkaan pysty sivuuttamaan koko asian ongelmallisuutta keskittymällä subjektiiviseen hyvinvointiin, näen yleensä aika paljon vaivaa matkustusvalintojeni eteen. Vähennän lentomäärää minimoimalla vaihtoja (vaikka se olisi kalliimpaa). Kartoitan reittivaihtoehtoja, joissa voin lentää yhteen paikkaan ja toisesta takaisin sekä tehdä välisiirtymät maateitse junilla tai busseilla – sen sijaan, että lentäisin erikseen edestakaisin joka kohteeseen tai lyhyitä matkoja niiden välillä. Pyrin vertailemaan matkustusvälineitä kriittisesti ja hyväksymään että kaikesta lentämisen demonisoinnista huolimatta se saattaa olla ympäristöystävällisempi vaihtoehto esimerkiksi risteilyalukseen verrattuna. Yritän yhdistää työmatkoihin myös lomailua, jotta en lentäisi töitä ja vapaa-aikaa varten erikseen.

Lupasin jossakin vaiheessa päättynyttä vuotta etten osta enää lentoja paikkoihin joissa olen aiemmin käynyt. Tämä liittyi ennen kaikkea huokailuihini siitä, miten paljon maailmassa on vielä nähtävää ja miten paljon enemmän sitä uutta näkisi, jos ei kävisi samoissa uudelleen. Ekologisesti sillä voi olla merkitystä sikäli, että lupaus karsii edulliset ja helpot muuten vaan -matkat ja ohjaa toivottavasti lentolippukulutustani siihen suuntaan, että panostan harvempiin matkoihin mutta viivyn kohteissa pidempään. (Poikkeuksena tähän lupaukseen säilytän tietysti Budapestin.)

gellertille-illalla

 

Tasapainoilen muutenkin aika monien valintojen kanssa. Saatan jättää jonkin toivekohteeni väliin ekologisista syistä mutta sortua jonkin toisen houkutuksen äärellä. En käy huvikseni lillumassa Itämerellä mutta haaveilen vähän uudesta Karibian-risteilystä vaikka tiedän sellaiset ympäristökuormaltaan ihan kammottaviksi. En ole varma onko aiheellista korostaa matkustuksen suhteen yksilön vastuuta ilmastosta mutta toisaalta toteutan sitä kaikissa niissä arjen pienissä valinnoissa. Vähän tämä tuntuu säälittävältä räpiköinniltä omien itsekkäiden toiveiden keskellä – en ole valmis luopumaan rakkaasta harrastuksestani.

Mitä sitten olisin valmis vielä tekemään? Ainakin maksamaan lentolipuistani enemmän, jos niihin sisältyisi ympäristövero. Vaikka alun perin aloitin blogin kertoakseni matkustamisen edullisuudesta, ei edullisuus kuitenkaan ole syyni matkustaa. Jos tämä harrastus kerran on itselleni niin mahdottoman tärkeä, ei se kaadu korkeampiin kustannuksiin. Lisäksi aion entistä enemmän panostaa laatuun määrän sijasta. Yksi osa sitä on uusien kohteiden priorisointi, toinen on pidempien matkojen suosiminen viikonloppureissujen sijasta. Samoilla matkapäivillä per vuosi voi olla hyvin eri määrä lentokertoja. Vaikka päättyneestä vuodesta on hankala pistää paremmaksi, olkoon vuoden 2019 tavoitteena vähemmän lähtöjä, enemmän viipymisiä.